Naurutalon julmat peilit

Vartalokompleksit: KELLÄ EI OLISI!?!?!? En tiiä. Saattaa olla niitä onnellisia, jotka ovat sinuja kroppansa kanssa. Ehkä jopa vielä nuoruusvuosista lähtien. Mä en kuulu niihin onnellisiin. Koskaan oo kuulunutkaan, mutta toivon, että joskus vielä kuuluisin. Sillee aidosti. Kaikilla (vähintään naispuolisilla) tuntuu olevan The ongelmakohta. Se on joko liian pitkät/lyhyet/kapeat/leveät/lihaksikkaat/lihaksettomat reidet/pakarat/hartiat/rinnat/kädet/pää/yläpää/alapää/välipää.... Ei sitten kohdin koskaan.

Mä oon se hukkapätkä, 148cm silkkaa dynaattia lyhyellä sytytyslangalla kuten mun työkaveri sanoo =D. Voitte kuvitella oonko pari kertaa kuullu asiasta. Edelleen, vielä 33v iässä mulle tulevat, yleensä nuoret, sanomaan, että ootpa sä lyhyt. No shit Sherlock!! Enpä tiennykkään. Hyvä, ku kerroit niin nyt vihdoin tajuan miksi pultut on pitkät. Uskomatonta, mutta totta niin mua ei kyllä oo ikinä kiusattu asiasta. Sanottu joo ja välillä kärkevämmin, mutta en oo ikinä kokenut kiusaamista sanan karussa merkityksessä. Ehkä musta on jo pienestä pitäen huokunut se, että mullei kannata ryttyyllä!! =D No mutta pointti se, että koska oon lyhyt niin mun vartalolla ei koskaan tulla olemaan Victoria's Secretin Enkeli. Harmittaako? Välillä. Olishan sen nyt mahtavaa olla yhtä pitkää säärtä tai reittä. Mutta ku ei niin ei. Ei tänään, ei huomenna eikä vielä ens vuonnakaan. Ens elämä vois olla seuraava mahdollinen, mutta en pidättele henkeä. Ei sillä, että se mun unelma olisikaan, mutta en voi väittää etteikö se mahtavaa olisi. 

Tälle mitalle en voi mitään. En myöskään sille, että isäni minulle suomat geenit ovat määränneet minulle voimakkaat reidet/jalat, näkyvän tarakan ja leveät hartiat. It is what it is. Reitevä, persevä, lanteikas ja harteikas: kas kas, tähän oon päätynyt jo toistavuosikymmentä sitten. Suhteessa kun tsiikailee mun kroppaa niin oon lähes yhtä leveä kuin pitkä ja jalkojen suhde ei oo kyllä kultaisessa linjassa koko mitan kanssa. Usein on housut kinnannu reisistä ja ahterista pulttujen ollessa liian pitkät ja vyötärön roikkuessa. Samaten yläkropasta kävisin 9 vuotiaasta, varsinkin kun imetykset vieneet vähäisenkin täytteen etuosastosta, mutta sitten nämä mun hartiat. Monesti oon sanonu, että oon xs-nainen l-koon perseellä ja harteilla. 

Mun pelastus on ollut huumori. No ristus minkäs teet. Vaikia kauhalla vaatia, kun on lusikalla saanu. En silti oo hävennyt vartaloa ja ehkä seki on osa jotain suurempaa defenssiä. Jos et voi peittää niin korosta, eikös se niin mee. Sinällään oon sinut kroppani kanssa, en sitä ujostele enkä pyytele anteeksi. Viimeistään kolme riskiraskautta, jolloin vähintään kuukauden välein olin jos jonkun terkan alan ammattilaisen pyöriteltävänä ilkosillaan, vei mun viimeiset siveellisyyden rippeet. Bring it on bitches! =)

On siis asioita, joille ei voi mitään. Mä en voi mitään mun mitalle tai mun ruumiinrakenteelle. Onneksi on asioita, joihin voin kuitenkin vaikuttaa. En oo ikinä ollut pulleahko, kiitos ikuisen liikuntavietin. Oon pelaillut lentopalloa täysikäisyyteen asti ja sitten alkanut jumppapumpat ja lenkkeily kävellen tai juosten. Varsinaisesti sali astui mun elämään 2014, kun olin kahden ensimmäisen lapsen jälkeen kyllääntynyt mun löysääntyneeseen kroppaan. Fitfarmilta BikiniChallenge tilaukseen ja kokeillaan pikkusen tiristellä rasvaa pois.

BikiniChallenge kevät -14 ja 10 viikon urakointi

Voi vitsi, kun oli mahtava fiilis, kun löytyi uusia lihaksia viikottain. Miten se oli uskomaton tunne, kun ne sisäreidet ei kävelles hinkannukkaan toisiaan vasten vaan väliin jäi jopa rako!!! Mun ongelmakohdat eli takapuoli ja reidet ei enää nostattanukkaan tuskanhikiä ja päälle meni semmoset vaatteet, mitkä aiemmin oli jämähtäny lantuumiin. Mulle tuli monet sanomaan, että kai mä kisoihin oon menos? NO EN!!! Sen verran kompleksinen mieli heti jyrähti ettei mulla ollu käyny mieleskään mihinkään kisoihin osallistua. Minä??!! 148 senttinen pygmi, jolla on näyttää vaan iso perse ja reituumet. Ei kiitos. Enpä taida. Mutta jäihän se kummittelemaan mieleen ja tässä ollaan! =)

Luulis, että 33v osais olla armollinen itseään kohtaan, mutta ei tämä nainen. Oon ollut aina itseni pahin tuomari ja vaadin itseltäni enemmän kuin mitä vaadin muilta. Se on mun ongelma. Kuten myös peräänantamattomuus, yllytyshulluus ja ehkä hulluus yleensäki. =D Hyvä esimerkki oli, kun juoksin kesällä ensimmäistä kertaa puolimaratonin. Olin suunnitellut sen tekeväni kesällä, mutta itse tilanne tuli extempore yks iltalenkki, kun aattelin, ettei olla ku muutaman kilometrin päässä niin go for it girl! Sitten, kun oli viimeiset kolmisen sataa metriä maaliin niin mitä tämän naisen päässä liikkuu? Että mahtavaa, vitsi mä tein sen ilman sen kummempia valmisteluita kuin käyny muutaman kerran lenkillä viikottain? Hienoa, että tavoite on saavutettu pian? Ei. Tää mietti miten ihanasti reidet hölskyy.. Ristus moon pässi.. Samantyyppinen tilanne oli tässä loppukesästä. Mitä näette kuvassa?

Enkat paukku prässis, niin mä vaan murehdin kuinka nuo satulat tuossa kettuilee takaasi. Ei ihan oo kaikki muumit laaksossa tällä tädillä.  Tilanne on kuitenkin paranemaanpäin. 

Oon ennenkin sanonut, että liikunta on mun terapia, mun ystävä, intohimo ja rakkaus. Teen sen mielelläni, enkä siksi, että saisin hyvän perseen tai tiukemmat reidet. Ne on hyviä bonuksia, mutta mulle tärkeintä on se tunne, jonka saan salilla. Mä nautin siitä, että kroppa antaa kaikkensa ja tottelee sitä mitä mä sanon. Mä oon tilanteen herra salilla, se on mun omaa aikaa ja siellä mä tiedän mitä mä teen. Nää olka- ja ranneongelmat on haitannut tätä pakettia, mutta salilla oon silti käynyt. Ihan jo siitä syystä, että mun mielenterveys pysyis toivotuissa leveleissä. Ja mulla onneksi on pari toimivaa jalkaa ollu, joita on voinu rääkätä. 

Raskaudet ja vuoden valvominen lasten uniongelmien kanssa on pakottanut mut löysentämään tahtia. Ne on sairaalla tavalla pakottanut terveellisesti polvilleen ja myöntämään ettei aina vaan jaksa ja se on silti ihan fine. Mutta heti, kun on ollut jaksaminen kohdillaan, mä oon painunut salille. Se on mun voima ja kirous. Mutta se on saanut mun kropan pysymään pelikunnossa ja auttanu mua jaksamaan arjessa. Vois krakata moni paikka pahemmin, jos ei olisi lihaskunnostaan pitänyt hyvää huolta. 

Mitä mä tällä haen? On ihan ok, että on niitä ongelmakohtia. Kaikilla niitä on. Varmasti niillä Victoria's Angeleillaki vaikka ne puoli-ilkosillaan kirmailee lavalla. Niitä on myös fitness-lavan enkeleillä, jotka ulkokuoreltaan on tiristelty äärimmilleen ja kävelevät kaunis hymy kasvoillaan satojen ihmisten ja useamman tuomarin eteen. Kukaan meistä ei oo bulletproof ja kaikkiin meihin arvostelu sattuu vaikka siihen itse itsensä omilla valinnoillaan altistaa. Ollaan siis armollisia sekä itselle että toisille. Kauniiden vartaloiden ja hymyjen takana on kuitenkin ihmisiä, jotka ei tykkää reisistään, nenästään tai sormenpäistään. Mäki kannan korteni kekoon ja halaan tänään lapsiani ja sanon niille, että te ootte just ihania semmosina kun te ootte. Ja koska itsensäkin pitää hyväksyä niin sanon, jotta säki oot Tiina ihan ok. =)

-Tiina-

Ps. Viikonloppuna on Jyväskylässä Sm-karsinnat. Te ootte osoitus valtavasta mielenlujuudesta ja kunnianhimosta. Hatunnosto! Rock it Fitfarmin Enkelit ja Charliet! =)

Mä jatkan vielä kasvatusurakkaa vuoden päivät, mutta josko ensi vuosi olisi mun vuosi <3

 

Unelmoidaan isosti

Alhosta noustaan!

Viimeksi päivittelin vajaa pari viikkoa sitten kuulumisia. Olkapää saatiin pikkusen liestytettyä Mikkilän Matin taitavissa käsissä. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että olkapää kestää jo jonkin verran treenausta. Ei todellakaan täyspainoista ja huomaan, että aristelen joitain asentoja ja liikeratoja. Ehkä jopa tervettä varovaisuutta joku vois sanoa. No joo, mutta olkapää on siis jo pahimmat päivänsä nähnyt ja suunta on ylöspäin.

Seuraava murheenkryyni: vasen ranne. Koska mun piti suorittaa paljon arkitoimintoja (nuorimman takapuolen pyykkäys, kantamiset jne jne) vasemmalla kädellä niin vanha vamma pärähti päälle. Matille taas piti mennä itkien, että kuule teekkö jotain, ku en saa nukuttua, kun sellaaset hermosäryt, että oksat pois. Piti nukkua niin, että ranne riippui sängystä, jolloin sen asento oli vähiten särkevä. Jep, kuulostaa mahtavan terveeltä ja aktiivisen ihanalta sulosointuiselta säätämiseltä. Not. 

Matti sanoi, että ärhäkkä jännetupentulehdus ja taas sama tarina. Niin kiriänä koko käsivarsi ettei ihme, jotta pikkuusen kinnaa. Tunti sitä hierottiin auki ja annettiin shock wavea. Oli muuten mielenkiintoinen laite. Se siinä hakkas mun kättä siihen malliin, että alkas veri kiertämään. Ja kipiää otti ku mikä, kun kireys joutui väistymään. No pain no gain! Hammasta purren siinä yritin pysyä rentona, mutta kyllä se sikiöasento pari kertaa voitti. Matille sanoin, että antaa mennä, koska mä tiedän, että se lopputulos on sen kivun arvoinen. Synnytys tuli mieleen: helvetin läpi voittoon. Ja niinhän siinä kävi. On se mahtava tunne, kun ei kinnaa aivan viulunkielenä. <3

Edelleen Matille annan 10 pistettä. Saa musta pitkäaikaasen riesan. =) Matin tavoittaa 044-3300 955.

Matti lupasi, että saan käydä muutaman päivän päästä kokeilees yläkroppaa salilla. Ja mä uskoin. Harvoin tuloo uskottua juuri ketään, mutta kun on respectit ansainnu niin mä tottelen ku lammas. Seuraavalla viikolla uskaltauduin kokeileen yläkropalla pientä palauttaa treeniä. Aika pienillä painoilla mentiin ja enemmän juurikin kuntouttavalla mentaliteetilla. Mutta olin kyllä aikasta onnellinen, kun kolmen viikon jälkeen sain tehtyä muutakin kuin jalkoja. 

Bad face day

Purista persettä!!!

Ei se kaikki massa oo sieltä mihinkään kadonnu. Ja kyllä, hampaat huollossa! =D

 

Löysin sängystä pari vatsalihaksen palaaki =D

Viime lauantaina oli Tampereella pt-päivät, joihin osallistuin. Väsyneenä, mutta odottavaisena mitä hauskaa päivä toisi tullessaan. Noi Fitfarmin päivät on kyllä mahtavia. Ne saa aina hyvälle fiilikselle ja motivaatio saa pienen pykäyksen kovemmalle. 

"Jääkaappi"

Meidän selkätiimin ryhmäkuva =)

Vertti ja pari hang-aroundia =)

Oli sitten upeassa kunnossa olevia naisia. Mukana oli muutama, jotka nousee kisalavalle parin viikon päästä ja kyllä oli kireitä pakkauksia. Posettamiset ja lavaesiintymiset oli karehdittavia. Jos ei Fitfarmin tiimi napsi sijoituksia niin ei sitten kukaan! 

Itellä se kisakunto on vielä kaaaaaaukana, mutta onneksi vastoinkäymisistä huolimatta paketti on pysynyt ok kasassa. Jalat on yllättäen edistynyt nyt, kun niitä on sen pian neljä viikkoa möykyytetty. 

 

Harrikin oli sen verran tsemppaava, että antoi positiivista palautetta posetreeneistä. Ja enpä olisi uskonu, mutta ei se posettaminen enää tunnu niin kammoksuttavan kamalalta kuin alkaa päälle. Oon jopa salilla koittanu kävellä siihen malliin ettei ihan lompsien mennä =D Junnu halus ihan väkisin tulla kuviin, kun yritin kuvailla Harrille. Eipä siinä, kyllähän kuvaan sopii. 

Oon nyt viikonloppuna pikkusen mietiskelly muutoksia. Mun elämäs tapahtuu nyt aika paljon, joten päädyin siihen, että on parasta laittaa asioita tärkeysjärjestykseen ja luopua niistä mistä pystyy. Sali on mulle sekä mielenparantaja että fyysisen olon helpottaja, joten oli selvää etten mä siitä luovu. Se tuo mulle enemmän kuin ottaa. Koulu joutui tässä selviytyjissä nyt jättään pelin. Ei kesken, mutta siirtelen kursseja vuoden päähän jos mahdollista. On pakko olla armollinen itelle, että se jaksaminen riittää niille tärkeille asioille ja ihmisille. Muutos oli myös se mitä lähin kokeileen ja uskaltauduin tänään salilla menemään mun mukavuusalueen ulkopuolelle. Mä nimittäin treenasin tukka auki!!! =D =D Ja mikäs siinä oli treenates, kun Ansku hoitanut tukan kivaan kuosiin. <3

Ei muutakun täyttä höyryä eteenpäin ja syssyn iloa kaikille!

Rakkaudella Tiina

Mä arvostan arjen helppoutta

Onko fiilis, että arjessa pitäs tehä sata asiaa mieluusti yhtä aikaa ja valmista sais olla eilen? Mulla on tää moodi päällä valitettavan usein (lue: aina). Lisäksi tykkään siitä, että jos jotkut asiat toimii ja niissä voi pikkusen alittaa aitaa niin go for it! Mulla tämmönen asia on itsensä ehostaminen.

Minen vaan jaksa. Minen jaksa laitella rasvoja ja meikkivoiteita ja rajauksia ja sitä ja tätä ja tuota. Fitfarmin pt-päivillä meillä oli tyylikonsultti ilahduttamassa ja sieltä se totuus taas tuli julki: oon luonnollinen. Tukankin kohdassa tuli vastaus: pidä ja pese! Huulipunan ja huulikiillon välillä ei tarvinnu ees miettiä. Paitsi että onko ees sitä kiiltoakaan.. Ripsari kestää mulla niin kauan ettei sitä mustaa tököttiä enää ees tunnista ripsariksi vaan se on musta aukko siellä purkin pohjalla. 

Olis kiva näyttää semmoselta ihmiseltä, joka tietää mitä tekee ja viittii vielä tehdä sen. Mutta ku ei. Ei pysty. Ei ehdi. Eikä oo ees motivaatiota. Mun pelastus on ollut ripsienpidennys. Niitä on pidetty nyt pian kaks ja puoli vuotta putkeen. En halua ajatella sitä summaa, jolla olis voinu vaikka lainaa lyhennellä. Mulle on tärkeämpää et se saa mun näyttämään lähes ihmismäiseltä tekemättä mitään. Varsinkin sillo, kun vuoden verran mentiin lähes samoilla silmillä.. Ei ollu ihan hehkein fiilis, mut sen verran aina piristi mieltä, että ainaki ripset erottu silmäpussiista. 

On jotain asioita mun elämässä mitkä on pyhiä ja joista en tingi: lapset, treenaus ja siihen liittyvät välineet sekä ripset. Niihin mä panostan. Ja niistä mä saan paljon iloa itelleni. 

Helmi Badoi on mun luottoripsientekijä. Helmi tekee nopeasti hyvää jälkeä. Ei oo tarvinnu katua kertaakaan meidän yhteisellä pitkähköllä taipaleella. Lisäksi sen naisen sydän on kultaa. Ihana positiivinen höpöttäjä. <3

Musta on hienoa, että ihminen haastaa itseään. Mä teen niin eniten salin puolella, mutta on löytyy se intohimo myös ammatilliseen kouluttautumiseen. Siksi musta on hienoa, että ihminen kouluttautuu ja pyrkii kehittyyn, koska kukaan ei oo kerralla valmis täs maailmas. Helmikin on pari koulutusta ehtinyt KIIREISEN aikataulun ohella käymään. =)

Tossa penkissä on muutamat tunnit tullu maattua =)

 

Kelpais varmaan sulleki! =)

Helmi tekee ihan uskomattomia kynsiä! Mä oon kerran elämässä laitattanut kynnet ja kokenu ne itelle hankaliksi arjessa. Mutta onhan nää nyt hianot!

Helmi lupas laittaa mulle kisakynnet, että tääki on semmonen asia ettei jää ainakaan niistä kiinni! =)

Helmin kalenteri on aika täyteläinen, mutta koitappa ottaa yhteyttä jos tuntuu, että arjen luksus kelpaisi sullekin. Työnäytteitä ja yhteystiedot löytyy facebookista: Helmi Badoi ripset ja kynnet tai @Ripsihelmi. Instassa Helmi löytyy helmibadoiripsetseinajoki.

I like! =)

-Tiina-

Ps. Teen erillisen postauksen nyt kropan kuulumisista ettei tuu liikaa asiaa samaan pakettiin =)

Pelkää en siedän sitä tiedän sen... Kipua...

Mikael Gabriel - feel you. Kaks viikkoa yötä päivää. Tana vieköön.. Pidettiin pt-treenit tuossa reipas kaksi viikkoa sitten. Kohteena ojentaja-hauis-kombinaatio. Vedettiin ihan tappiin ja vähän yli. Sen verran rajoja rikottiin, että käytin liikaa apulihaksia olkapäästä ja tadaa: supraspinatus ja takakapseli tulehtu. Voi ristus.. Ensin sinnittelin vahvoilla lääkkeillä torstaista lähtien, mutta sunnuntaina oli pakko pyytää voisko joku fiksu laittaa kineesioteipit, että sais vaikka nukuttua. Ja löytyi ihana ja vielä kätevä ihminen, joka suostui pyhäpäivänä teipata raukkarievun kasaan. Kiitos Hanna Nieminen. <3

Ens alkuun helppas, mutta kyllä se kipu takaisin tuli. Seuraavana keskiviikkona sitten Harrille checkkiin ja Harri pakotti myöntämään totuuden, mitä pikkuusen yritin vältellä. Lepoa, lepoa ja lepoa. Aiemmin olin Harrille jo spostaillu, notta kuule nyt kävi niin, että täällä pari pygmiä riuhto salilla siihen malliin, että rauta heilu ja paikat hajos. Omat paikat. Silloin jo Harri kehotti ottaan iisimmin, mutta hän kun näki, jotta se käsi ei tosissaan noussu sivusuunnassa juuri 30 astetta korkeammas niin tuomio oli selvä. Yläkroppa lepoon toistaiseksi. Alakertahan mulla on ollut alkaa päälle ok kuosissa ja se ollut vähäisemmällä työstöllä, mutta sen verran Harri heitti mulle luuta, että sain käydä 2-3 jalkapäivää tekees viikkoon ja sitten yhden aerobisen. Lähinnä ehkä mun vähäisen mielenterveyden säilymisen takia. =D Jalkoja sitte on väännetty tässä viimeset pari viikkoa.

Tuon ylimmän kuvan tarina oli se, että fyssari oli sanonut mulle, että käsi tarvitsee lepoa ja suositteli laittamaan liinalla kantoon käden. Mä mielessäni ehdotin, et hakattais sormetkin poikki ja laitettais lepositeet niin mun olis paljon helpompi hoitaa arkea kolmen pienen lapsen kanssa. Aah näitä fiksuja ideoita. <3 No kuten kuvasta näkyy: en laittanut. Mutta lpg-hoitoa sai ja uudet teipit. Lpg-hoitokaan ei tuottanut toivottua tulosta. Pakko oli epätoivoissaan miettiä jotain uutta, oman pikkuisen laatikon ulkopuolelta. 

Mulle on eri yhteyksissä suositeltu oman kylän miestä, joka on ortopedinen osteopaatti, manuaalinen selkäterapeutti ja urheiluhieroja. Mä en niin piittaa tutkinnoista, mutta maineeseen mä luotan. Hyvät ja huonot erotellaan sillä. Ja koska tästä kyseisestä jantterista olen kuullut vain hyvää, niin pakko oli soittaa ja kinua akuuttiaikaa. Aika järjestys suht nopeaa, joten viime torstaina marssin Seinäjoen Törnävällä olevaan toimipisteeseen harteille ladattuna kaikki vähäiset toiveet ja odotukset, että olkapää saataisiin kuntoon. Tämän näköisenä tulin kotia kohti: 

  

Tuloksena oli se, että tyyppi ei ollut tänä vuonna käsitellyt yhtä tiukkaa olkapäätä ja että arviolta noin toistakymmentä olkapään lihasta piti saada auki, mutta tunnin, kun sitä survottiin niin se oli siinä! Olkapää vetreytyi kummasti ja sain käden vaakasuunnassa jopa nousemaan ja bonuksena ilman kipua! Varasin heti kaksi uutta aikaa, jotta saadaan vielä käsiteltyä tämä rampa olkapää loppuun asti ja sitten siirrytään mun tästä kaikesta seuranneisiin jännetupen tulehduksiin ranteissa. Lopuksi vielä nasautetaan tuo toinenkin olkapää kuntoon, joka on luonnollisesti ottanut myös osumaa, kun oon joutunut sitä käyttämään enemmän esimerkiksi meidän yksivuotiaan kantamisessa ja nostelussa. Mutta voi poijat ku mä olin onnellinen! Arvioitiin, että ensi viikolla saisin taas tehtyä käsitreeniä! <3<3 

Kyllä on taakka pudonnut harteilta, kun on ihminen, joka saa näinkin raihnaasen ja tukos olevan liestymään. Kaiken muun lisäksi hän lupasi hoitaa mua koko matkan kisoihin asti, että pysyy nainen lyönnis! Ihanaa leijonat ihanaa! Ja kuka tämä mystinen mieshenkilö on? Hänhän on tietenkin Matti Mikkilä, jolta löytyy toimipisteet Seinäjoella Törnävältä (Sorsanpesällä, Fysio2000:n tiloissa) sekä Ylistarosta. Matilta voi koittaa tiedustella vapaita aikoja numerosta 044-3300 955. Ihmemies sanan todellisessa merkityksessä! =)

Oppiko tästä episodista mitään? Kyllä. Hanna the teippaajataituri Nieminen (Hanna on fyssari ammatiltaan, true pro sanon minä) näytti mulle muutaman venytysliikkeen, millä voi koittaa liestyttää jumeja hartioissa. Allaoleva setti matkas mun mukana yks päivä iltavuoroon.

Tuo hierontapallo oli mulle uus tuttavuus, mutta nyt se joutuu alkamaan mun hyväksi ystäväksi, sillä se onnistui osumaan just kätevissä kulmissa kipupisteisiin ja sai lihaksissa helpotusta aikaseksi. Suosittelen kyllä sitä käyttämään, jos tuntuu, että on lihasjumeja ja rullailu ei tehoa. I like!

No mutta joo, tämä viikko mennään siis vielä jalkoja tehden ja ens viikolla kokeillaan pikkuhiljaa palata käsihommienkin pariin! =D Loppukevennykseksi meidän neiti kuvaili äitiä mun isän eläköitymisjuhlissa. Vielä on kesää jäljellä. Eiku oliko sitä edes. Vai menikö se jo. Vai mitä täs tapahtuu.. No mutta oli lämmin päivä. =)

Ens viikolla mä kerron lisää tämän viikon tekemisistä. Tässä vähän maistiaisia.

Hyvää viikonloppua kaikille!

-Tiina-