Ai kuka Tiina?

Hyvä kysymys. Pieni taskuraketti, joka on matkalla tekemässä itsestään parasta mahdollista versiota. Henkisesti ja fyysisesti. Oon 33v nuorehko (=´D) naisen alku, jolta löytyy kotoa mies ja kolme ihanaa ja ajoittain vähemmän ihanaa lasta. Tällä hetkellä oon kotona, sillä nuorin jantteri on vasta vuoden ikäinen. Muuten mut löytää sosiaalialan töistä. Vielä useammin mut löytää salilla. Oikeastaan jos mä en oo kotona, oon toisessa kodissa eli salilla. Se on mun henkireikä, intohimo ja addiktio. Ilman liikuntaa en olisi selvinny viimeistä kahdesta vuodesta, jotka ovat olleet elämäni pahimpia. Niistä voisi kirjoittaa kokonaisen postauksen ja ehkä joskus avaankin asiaa, mutta nyt keskitytään tähän urheilun ihanaan maailmaan. =)

Oon pienestä pitäen liikkunut. Nuoruus meni siskon jalan jäljissä lentopalloa pelaten ja siinä ollaan joukkueena jotain pientä saavutettukin. Sitten aikuisuuden kynnyksellä hurahdin lenkkeilyyn. Tuli dallailtua mitä ihmeellisimpinä kellon aikoina ja paljon! Seuraavana mukaan tuli ryhmäliikunta. Voi pumppi sentään, kun sitä on pitänyt hinkata. Ei tartte täs elämäs enää käydä yhdelläkään bodypump-tunnilla. =D Pumppiajoilta sitten alkoikin lastenteko"putki". Lapsia on tosiaan siunaantunut kahden vuoden välein, joten liikunta jäi vähän vähemmän. Mun raskaudet olleet riskiraskauksia, koska oon Mody2-diabeetikko ja pienikokoinen (148cm) niin yhtälö sokerimonsterivauva ja liian nafti yksiö kantajalla on herättänyt terkan ihmisissä halun tarkkailla. =) Meidän Aleksin ollessa vajaa yksi päätin, että olisi mun aika tehdä asioita, joita mä haluan tehdä. Suoritin loppuun sosionomi (YAMK)-tutkinnon ja aloitin elämäni ensimmäisen Fitfarmin valmennuksen: bikinichallengen. Siitä se sitten lähti ja sille tielle jäin.

Kahden lapsen jälkeen kymmenessä viikossa sain kiristeltyä itseni aika hyvään kuntoon. Moni kysyi, että lähenkö kisaamaan. Mitä mä nyt sellaasta, on tässä nyt muutakin tekemistä, en kai mä nyt.. Vai pitäiskö? Asia jäi takaraivoon pörräämään. Noh elämä tuli väliin ja kun rysähtää niin rysähtää kunnolla. Ja kaiken sen lisäksi tulin raskaaksi. Siinä meni se ajatus kisaamisesta. Koko raskauden ajan pidin yllä pohjakuntoa käymällä 6 x viikossa 10km lenkillä sateessa, lumessa ja pyryssä. Pysyi pääkoppa kasassa. Sama jatkui sitten vauvan syöksysynnytyksen jälkeen. Se oli niin kovaa settiä, että oli pakko päästä purkamaan fiiliksiä liikkumalla ja sitten taas mentiin. Syksyllä -15 sitten jouduttiin peräänajatuksi ja niska notkahti aika pahoin. Sitä on kuntouteltu puolisen vuotta ja reenit jäi pikkusen vähemmälle. Tammikuussa pärähti influessa päälle ja lääkärin sanat "salikielto 1kk" aiheutti suurimman ketutuksen. Mitä mä sitten teen??!?!?!?!!!?!?!? Siitäkin selvittiin. Kunnolla salin makuun on sitten JÄLLEEN päästy helmi-maaliskuussa tänä vuonna. Jälleen bikinichallenge siivitti meikäläistä eteenpäin kohti parempaa kesäkuntoa. Ja sitte koitti se aamupuurolla heräämä päätös: saakeli mä haluan kisata! Ja siitä se lähti.

Päätin, että nyt tai ei koskaan. Daniel unikoulutettiin 1v;nä siihen ettei se herää enää 3 kertaa yössä ja isommatkin nukkuvat paremmin. Oon saanu pari kuukautta nauttia katkeamattomista yöunista 3-7 heräämisen sijaan! Voin kertoa, että vaikuttaa ihan positiivisesti ihmislapsen mieleen. =) Salilla kävin kuitenkin koko kevään 4-5 kertaa ihan sen takia, että pääsin kotoakin välillä pois. Lisäksi tykkään juosta ja polkea niin niitäkin tulee harrastettua pari kertaa viikkoon. Nyt kesäkuukausina oon juossu puolimaratonin kerran kuussa ja sitten tullut aurinkoisempina viikkoina poljettua satakunta kilsaa salien päälle. Ai että mä tykkään liikkua <3

Kisaamispäätös oli "helppo" tehdä. Mutta mitä sitte? Mitä pitää ihmisen tehdä, että pääsee kisaamaan. No vissiin tarttis jonkun fiksun, joka tietääs mitä pitää tehdä. Mä yritin googlailla, että kuka, mitä ja missä. Onneksi on fitness-ihmisiä tuttavina, niin heiltä olen saanut kullanarvoisia vinkkejä. Kiitos heille! =) Käännyin tutun ja turvallisen Fitfarmin puoleen, sillä tykkään heidän konseptista, selkeydestä ja maineesta. =) Harri Forsbergin tapaamiselle päädyin kesäkuun loppupuolella. Ja kyllä teki mies tämän naisen onnelliseksi. Kisakuntoon kuulemma päästään ja saadaan aikaiseksi vieläpä ihan kovakin kisailija, kunhan oon hiljaa ja teen mitä sanotaan. Ei se Harri noin sanonu, mutta keep it simple ja niin sen otan. En sooloile vaan teen pilkulleen niinku mulle sanotaan. Harri toivotti mut tervetulleeksi Fitfarmin kisatiimiin. <3

Tavoitteena olisi nousta kisalavalle syksyllä 2017. Kehitystä kaipaa selkä; leveyttä on, mutta pyöreyttä lisää. Takareidet ja pakarat saadaan kuosiin ottamalla löysät pois. Etupuoli onki hyvällä matkalla jo. Kyllä mä niin odotan, että pääsen tokalle tapaamiselle, jossa katotaan ruokapuolta ja sitten pääsen treenaamaan Fitfarmin pt:n kanssa treeniohjelmaa läpi. On niin huippumahtavat fiilikset. =) 

Mun hyvä ja huono puoli on periksiantamattomuus. Jos mä jotain päätän niin se kanssa tehdään. Oli mikä oli, luovuttaminen ei oo vaihtoehto ja epäonnistuminen ei tuu kysymykseen. Tää homma viedään tappiin asti!

Mutta olisko tää ekku postaus tässä. Nyt laittaan lapsia valmiiksi lapsiparkkia varten ja treenikamppeet kasaan. Palataan!

-Tipe, joka oli just tullu Fitfarmin toimistolta ja päässy tiimiin-

Ps. Kiitos, kun jaksoit lukea ja toivottavasti oot mukana tsemppaamassa mua tällä reissulla!
Pps. Seuraa mua instassa: tiina.samppala