Eka tiimipäivä check

JEEEEE!!

Eilen oli eka Fitfarmin tiimipäivä Tampereella. Meitä oli mukana kymmeniä kisaajia bikiniN, bodyn ja fysiikan puolelta. Oli treeniä, luentoa, posettamista, mukavaa yhdessäoloa ja mikä mahtavinta: PALJON vertaistukea. Ihan huippupäivä! Mä emmin viikolla, että lähenkö vai enkö, kun tuli tehtyä aika monta työvuoroa pitkin poikin viikkoa ja sekaisin yötä, aamua ja iltaa. Rytmeihin paluu on aina haastavaa, kun ei saa kotosalla nukkua tai nukuttuakaan montaa tuntia yövuoron päälle. Mutta päädyin siihen, että JEES SÖÖR, AI KÄN BUUGI ja menoksi vaan vaikka vähän väsytti. Mä skippasin autolla yksinajon alkaen klo 6-> ja lähin junalla, mikä tarkoitti, et harmillisesti jäi treenit väliin. Mut muuten toi junailu on kyllä kätevä ja nopea tapa päästä Fitfarmin toimistolle. Sitä suosin jatkossa ehdottomasti!

No joo, mut oli siis ihan huippupäivä. Mietin siinä päivän aikana, että äkkipäätään voisi ajatella, että kun noin monta fitnessdaamia ja herraa istuksii samassa tilassa, niin luulla, että jonkunasteinen näännyttämisen meininki vois olla läsnä. Varsinkin, kun monella on kisat 6 viikon päästä. MITÄ VIELÄ?!?!?!? Koko ajan kolmannes päästi ruokaa napaan! Mahtavaa nähdä kuinka muutama muukin ei selkeesti oo kulinaristeja ja kurkusta ei yritettykään tehdä ruusuja ja treenin jälkeisestä ateriasta mitään gourmet-kuvattavaa annosta. Siellä syötiin kurkku kurkkuna, pasta ja makarooni pastana ja makaroonina muovikiposta. Aah, en oo ainut, joka ei viitti paljoa nähdä vaivaa. =D

Mun suurin kauhistus ja tuska oli iltapäivällä. Bodyposeeraus. Pikkusen heitti kylmää hikiä. Kyllä mun on uskottava, että se poseeraaminen on osa sitä kisaa. Ei ollut tullu mitään viime hetken sääntömuutosta ettei oo pakko jos ei taho. =D Fitfarmilla on älyttömän taitava poseerauksenopettaja Sirpa Lauttaanaho. Miten voi ihminen liikkua niin sulavasti ja viehkeästi. Oli ehdottomasti norsu posliinikaupassa-fiilis. Muistin kertoa Sirpalle ennenkuin edes hei sanoin, että mä oon ihan beginner nollapohjalla ja tönkköasennoilla. Se meni kuitenkin yli odotusten. (Luonnollisesti, koska odotuksia ei ollut tai sitte ne oli vähintään niin pakkasen puolella, että voittoon riitti se, että olin paikalla). Onnea on ihminen, joka osaa vääntää rautalangankin oikeaan asentoon. Sirpan luokse jatkossakin vie tieni ja paljon, jotta pääsen siihen fiilikseen, että mä kykenen näyttämään itsevarmalta huolimatta mun sisäisestä tuskasta. =)

Fitfarmilla näyttäytyi muutama firman keulakuva. Kalmin Satu oli livenä aivan yhtä ihana kuin minkä kuvan saanut bikinichallengien aikana. Vertti oli hot. Ei varmaan tartte edes avata enempää. Päivä kääntyi ehdottomasti aurinkoiseksi. =D =D Jutta kävi sanomassa heipat ja kyllä on dieetti purrut fitnessemoonkin. Unohtamatta aina ihanaa Harri-valkkua. Mies on kyllä Mies paikallaan. Kunnon tsempittäjä. Jos lihavat on leppoosia niin on ne lihaksikkaatki. =)

Tuli kyllä tosi hyvä fiilis ja innolla jatketaan matkaa eteenpäin! Seuraavat Fitfarmin päivät on ens kuulla ja sinne on päästävä vaikka mikä on. Tässä muutamia kuvia. Muistakaa: myötähäpeä on hyvä juttu, osoittaa empatia- ja sympatiataitoja. =D


Mun inspiraation lähde =)


Tiimi toimii! =)

Mitäs muuta kuuluu sitte viime postauksen.. No salilla on käyty ja ruuan suhteen oon muuten edistyny! Oon tehny pari kertaa ruokia valmiiksi! Hurraa! Ei ihan toivoton tapaus =)

Kokeilin myös kisavalmennuksen ja kesätapahtuman yhteensovittamista. Seinäjoen Vauhtiajot tarjos torstaina mahtavia esiintyjiä luonnonkosteissa tunnelmissa. Cascada sai puntin vipattamaan vaikka selvinpäin olinkin. Siskonpoika tarjosi seuraa vanhalle tädilleen ja täti tarjosi nöyryyttäviä hetkiä. Raukka.. Onneksi perhettään ei voi valita ja näillä mennään! =)

Ymmärtänette nyt, että a) siskonpoika ei halua tulla julkisuuteen kuvan seuralaisen kanssa ja b) mä en osaa olla kameran edessä. Saako kisalavallaki hymyillä osimoilleen näin? =D

Mä oon semmonen viiden tähden sekopää jo itsestään niin mulla on hauskaa ilman alkomahooliakin. Ei siis aiheuta paniikkia se etten pääse nauttimaan siitä poreilevasta ja hapokkaasta lonkusta. Ehtii sitä joskus toisteki tai oon ehkä kyllä tainnu oman osani jo sillä saralla enimmäkseen ottaakki tuossa vuosituhannen alussa. Ainut, mitä moitin niin eipä myyty rahkaa ja marjoja ruokakojuissa. Ihme touhua.. =)

Salilla käyminen on vieläkin niin antoisaa, kun ymmärtää mennä pt-Teron ohjeen mukaan: ryhti ja TEMPO. Edelleen saa pienen varren totaalisen hapoille, kun vääntää Teron ohje mielessä. Yksi päivä tuskailin, että miten mä ikinä saan sitä lihaa sinne selkään. Sitten salilla kattelin selkää, kun pumppailin ja käsitin: täälläpä täällä. Kyllä ne siivet selkään sieltä tulee, kun jaksaa jaksaa!

Siinä sitä viime päivien kuntoa nähtäväksi. =)

Niin ja ajattelin, että aloitan tuon poseerausharjoittelun lempeästi. Ostin korkkarit, jotka oli niiiiin ihanat ettei voinu olla ostamattakaan. Tavallaan voisin harjoitella niillä. Tavallaan. Naiset ymmärtää mistä mä puhun. PAKKOHAN NE OLI OSTAA!! Vai mitä ootte mieltä?

Mä näytän ihmisen mittaiselta nää jalas <3

No niin. Josko sitten tää pläjäys olis tässä. Saatiin tiimipäivällä mietittäväksi miksi mä olisin kiinnostava seurattava? Mikä mun erottaa muista? Mietin, jotta mä erotun pään mitalla (tai sen puutteen mitalla) muista. Toinen mistä ollu puhetta tuttujen kanssa, on se, että mä oon kolmen pienen lapsen äiti ja silti riittävän hullu lähteäkseni tähän, vaikka muutenkin piisaa kiirusta. Se on semmonen asia, mistä mä voisin joku kerta teille rustata. Miten mä saan tän koko paletin pyöriin. Vai saankokaan.. Kuten aiemmin totesinkin niin nyt oon pikkusen tehny töitäkin tähän väliin. Kiirusta piisannu, mutta selvittiin viime viikostaki.