Kehtaa näyttäytyä ihmisten ilmoilla, kun kuontalo on kuosis =)

Syyllinen, tunnustan. Nimittäin tukanlaiminlyönti. Oon käynyt parturissa viime vuosina lähinnä lasten ristiäisiä edeltävällä viikolla. Eli about kahden vuoden välein. Mä oon hieman perustellut mun arvokkaampia mielijohteita sillä, että oon säästänyt parturikuluissa niin, että saa mällätä muihin juttuihin. Naisen logiikka on ihanaa! <3 Mutta onko pikkusen mahtava fiilis, kun on hiukset hyväkuntoiset ja näppärännäköset! Oon siitä onnellisessa asemassa, että huolimatta raskauksien ja imetysten tiuhasta, pitkällisestä kestosta&määrästä sekä niiden aiheuttamasta katastrofaalisesta takkuuntumisongelmasta, nyt i'm back to normal ja mun tupee on suht hyväkuntoinen. Ja pitkä ku nälkävuosi. 

Viime tiimipäivällä puhuttiin Kalmin Sadun ja Lauttaanahon Sirpan johdolla stailauksesta. Biksut, kisaväri, meikki ja hiukset. Kaikki nämä yhdessä ja erikseen vaikuttavat kokonaisuuteen ja tuomareiden pisteisiin. Satu korosti, että fitnesskisailijat ovat myös kauneuskisoissa ja huolimatta lihaksikkaista vartaloista (jotka osa kokee vähemmän naisellisiksi), kisailijan tulee olla juurikin naisellinen nainen. Tähän kuuluu pitkät, hyväkuntoiset hiukset. Pitkät hiukset - check, hyväkuntoiset - osittain check, täytyy laittaa hoida kisakuntoon-to do listalle. Tähän ongelmaan mä tiedän mitä mä teen. Soitan asap mun ihanalle kampaaja-Anskulle mayday mayday-puhelun.

Mä oon luottanut mun kuontalon harvojen ihmisten käsiin. Värjään hiuksiani vain liikkeissä, paitsi kerran viime vuosituhannella annoin veljen (?!?!?) blondata. Saattaa myös johtua siitä tämä ammattilaisten suosiminen.. Ei kai, hyvin sä Bro vedit! =D Lisäksi käytän osimoilleen vain liikkeistä saatavia tuotteita, koska tää pitkä tukka vaatii a) kosteutusta ja b) markettikamoja saa läträtä purkin per viikko, että saan ne selvitettyä ja ylipäätään pääsen samaan tulokseen. Eli välineurheilumeiningillä mennään. Senkin suhteen oon sen verran laiska- tässä kohtaa käytän mieluummin sanaa merkkiuskollinen, että kun löydän hyvän tukanhellijän, en sitä sitten hevillä vaihda. Nyt oon viime vuodet luottanut Annastiina Puiraksen osaaviin käsiin. Anskulla on Ylistarossa oma tyylikäs liike Studio Helmi (Löydät facebookista: studio helmi tai hairby.anskuhelmi ja Instagramista hairby.anskuhelmi / #studiohelmi).

 

True hairprofessional! :)

Tällä viikolla sitten pääsin istahtaan Anskun tuolille. Fiksusti ensimmäisenä aloitin heti kommunikoinnin: ... No kuule ku oon vähän aatellu... =D =D Ehdotin Anskulle yhteistyötä; mä hoidan kropan, voisko Ansku hoitaa mun tukan. Minä kysyin, Ansku vastas myöntävästi. Siitä se sitten lähti. Sovittiin, että syksyksi rakennetaan mulle hyvinvoiva, sädehtivä lavatukka, joka vie huomion mun mahdollisesti heikommista kohdista. =D Mitäs ootte mieltä? 

Musta tulos oli aivan ihana! Oon hieman hurahtanut tuohon vaaleanpunaiseen, niin seki nousee hiuksista ihanasti esiin. <3 Musta mun tukka näyttää mielettömän hyvältä ja hyvinvoivalta. Ansku käytti Schwarzkopfin just mun näköstä sarjaa tuomaan sitä kiiltoa, mikä saa sen hiuksen näyttään siltä, kun sen pitäiskin. =)

Kukapa ei kaipaisi arkeensa glamouria <3

Sain kotiin testiin pohjustussuihkeen, silottavan eliksiirin, kiiltokiinteen ja suolasuihkeen. Soft Glam-sarja vastaa siihen mitkä mun tarpeet nyt just on: se siloittaa, kosteuttaa ja tuo kiiltoa. Ja on sitten justiin eikä melkeen mun vessaan sopivan värisiä purkkisia. Mä oon esteettisesti kauniita asioita arvostava ihminen, niin nää saa jäädä esille ilman, että silmiin ottais. =) Ja tuoksuki oli makeanraikas. <3 Luulen, että oon tyytyväinen myös mun ja tämän osiksen sarjan yhteistyöhön. =)

Hyvin onnellinen ja tyytyväinen nainen lähti Anskun studiolta kotia kohti. <3 Jos sä haluat päästä taitaviin käsiin (hyvää kannattaa odottaa eli ihan ei samantien Anskulle pääse, mutta Anskun oppidaamilla Suskilla on enemmän tilaa! =) ) niin ei muutaku rinkauttele: Studio Helmi

045 2588555. Ja jos haluat katsoa millaisia uskomattomia makeovereita Helmin tiloissa on taituroitu, käy tsekkaas fb: studio helmi tai hairby.anskuhelmi tai Instagram: hairby.anskuhelmi / #studiohelmi.

Ansku lupasi palkita myös teitä ihanat lukijat: saatte tästä päivästä syyskuun loppuun asti kaikista osis+ tuotteista -10% alen tunnustamalla hövelisti lukevasi tätä blogia. =)

Nyt, kun on tukka kunnossa niin ainoastaan mun osa jää hoidettavaksi. Mä jatkan vielä kropan työstöä. =D Sen verran viime ja tämän viikon kuulumisia, että vedettiin fitfarmin Mari Kirppu Järvelän kanssa sen verran hapokas ojentaja-haukka-reeni, että olkapää on ollut viime torstaista asti poissa pelistä. Subraspinatus (tms) on tulehtunut. Voi penaalin penaali.. Kineesioteipeissä mennään ja särkylääkkeet on kaverina. Harriakin kävin eilen tapaamassa ja pakko se on uskoa: lepoa on maltettava pitää yläkerran suhteen. Onneksi mulla on alakertakin olemassa ja se saa nyt sitten sijaiskärsiä. Ei se treenaaminen yhteen krakaavaan yläkroppaan kaadu!!! PRKL!! Komppaan mun rakasta isää: sen mielestä terveitä käsiä tarttee vain poikamiehet. Nyt ymmärrätte mistä mun musta, hieman vajaa ja ehdottomasti ronski huumori on peräisin. =D =D =D 

Mutta postaan pian lisää tästä ikävämmästä vaivasta ja sen vaikutuksesta treeniin.

Aurinkoista torstaita kaikille!

-Tiina-

Ps: instassa ajantasaisia kuulumisia miten mä oon nyt treenaillu, kun yläkroppa on pakkolevossa =)

Eka tiimipäivä check

JEEEEE!!

Eilen oli eka Fitfarmin tiimipäivä Tampereella. Meitä oli mukana kymmeniä kisaajia bikiniN, bodyn ja fysiikan puolelta. Oli treeniä, luentoa, posettamista, mukavaa yhdessäoloa ja mikä mahtavinta: PALJON vertaistukea. Ihan huippupäivä! Mä emmin viikolla, että lähenkö vai enkö, kun tuli tehtyä aika monta työvuoroa pitkin poikin viikkoa ja sekaisin yötä, aamua ja iltaa. Rytmeihin paluu on aina haastavaa, kun ei saa kotosalla nukkua tai nukuttuakaan montaa tuntia yövuoron päälle. Mutta päädyin siihen, että JEES SÖÖR, AI KÄN BUUGI ja menoksi vaan vaikka vähän väsytti. Mä skippasin autolla yksinajon  alkaen klo 6-> ja lähin junalla, mikä tarkoitti, et harmillisesti jäi treenit väliin. Mut muuten toi junailu on kyllä kätevä ja nopea tapa päästä Fitfarmin toimistolle. Sitä suosin jatkossa ehdottomasti!

No joo, mut oli siis ihan huippupäivä. Mietin siinä päivän aikana, että äkkipäätään voisi ajatella, että kun noin monta fitnessdaamia ja herraa istuksii samassa tilassa, niin luulla, että jonkunasteinen näännyttämisen meininki vois olla läsnä. Varsinkin, kun monella on kisat 6 viikon päästä. MITÄ VIELÄ?!?!?!? Koko ajan kolmannes päästi ruokaa napaan! Mahtavaa nähdä kuinka muutama muukin ei selkeesti oo kulinaristeja ja kurkusta ei yritettykään tehdä ruusuja ja treenin jälkeisestä ateriasta mitään gourmet-kuvattavaa annosta. Siellä syötiin kurkku kurkkuna, pasta ja makarooni pastana ja makaroonina muovikiposta. Aah, en oo ainut, joka ei viitti paljoa nähdä vaivaa. =D

Mun suurin kauhistus ja tuska oli iltapäivällä. Bodyposeeraus. Pikkusen heitti kylmää hikiä. Kyllä mun on uskottava, että se poseeraaminen on osa sitä kisaa. Ei ollut tullu mitään viime hetken sääntömuutosta ettei oo pakko jos ei taho. =D Fitfarmilla on älyttömän taitava poseerauksenopettaja Sirpa Lauttaanaho. Miten voi ihminen liikkua niin sulavasti ja viehkeästi. Oli ehdottomasti  norsu posliinikaupassa-fiilis. Muistin kertoa Sirpalle ennenkuin edes hei sanoin, että mä oon ihan beginner nollapohjalla ja tönkköasennoilla. Se meni kuitenkin yli odotusten. (Luonnollisesti, koska odotuksia ei ollut tai sitte ne oli vähintään niin pakkasen puolella, että voittoon riitti se, että olin paikalla). Onnea on ihminen, joka osaa vääntää rautalangankin oikeaan asentoon. Sirpan luokse jatkossakin vie tieni ja paljon, jotta pääsen siihen fiilikseen, että mä kykenen näyttämään itsevarmalta huolimatta mun sisäisestä tuskasta. =)

Fitfarmilla näyttäytyi muutama firman keulakuva. Kalmin Satu oli livenä aivan yhtä ihana kuin minkä kuvan saanut bikinichallengien aikana. Vertti oli hot. Ei varmaan tartte edes avata enempää. Päivä kääntyi ehdottomasti aurinkoiseksi. =D =D Jutta kävi sanomassa heipat ja kyllä on dieetti purrut fitnessemoonkin. Unohtamatta aina ihanaa Harri-valkkua. Mies on kyllä Mies paikallaan. Kunnon tsempittäjä. Jos lihavat on leppoosia niin on ne lihaksikkaatki. =)

Tuli kyllä tosi hyvä fiilis ja innolla jatketaan matkaa eteenpäin! Seuraavat Fitfarmin päivät on ens kuulla ja sinne on päästävä vaikka mikä on. Tässä muutamia kuvia. Muistakaa: myötähäpeä on hyvä juttu, osoittaa empatia- ja sympatiataitoja. =D

Mun inspiraation lähde =) 

Tiimi toimii! =)

Mitäs muuta kuuluu sitte viime postauksen.. No salilla on käyty ja ruuan suhteen oon muuten edistyny! Oon tehny pari kertaa ruokia valmiiksi! Hurraa! Ei ihan toivoton tapaus =)

Kokeilin myös kisavalmennuksen ja kesätapahtuman yhteensovittamista. Seinäjoen Vauhtiajot tarjos torstaina mahtavia esiintyjiä luonnonkosteissa tunnelmissa. Cascada sai puntin vipattamaan vaikka selvinpäin olinkin. Siskonpoika tarjosi seuraa vanhalle tädilleen ja täti tarjosi nöyryyttäviä hetkiä. Raukka.. Onneksi perhettään ei voi valita ja näillä mennään! =) 

Ymmärtänette nyt, että a) siskonpoika ei halua tulla julkisuuteen kuvan seuralaisen kanssa ja b) mä en osaa olla kameran edessä. Saako kisalavallaki hymyillä osimoilleen näin? =D

Mä oon semmonen viiden tähden sekopää jo itsestään niin mulla on hauskaa ilman alkomahooliakin. Ei siis aiheuta paniikkia se etten pääse nauttimaan siitä poreilevasta ja hapokkaasta lonkusta. Ehtii sitä joskus toisteki tai oon ehkä kyllä tainnu oman osani jo sillä saralla enimmäkseen ottaakki tuossa vuosituhannen alussa. Ainut, mitä moitin niin eipä myyty rahkaa ja marjoja ruokakojuissa. Ihme touhua.. =)

Salilla käyminen on vieläkin niin antoisaa, kun ymmärtää mennä pt-Teron ohjeen mukaan: ryhti ja TEMPO. Edelleen saa pienen varren totaalisen hapoille, kun vääntää Teron ohje mielessä. Yksi päivä tuskailin, että miten mä ikinä saan sitä lihaa sinne selkään. Sitten salilla kattelin selkää, kun pumppailin ja käsitin: täälläpä täällä. Kyllä ne siivet selkään sieltä tulee, kun jaksaa jaksaa!

Siinä sitä viime päivien kuntoa nähtäväksi. =)

Niin ja ajattelin, että aloitan tuon poseerausharjoittelun lempeästi. Ostin korkkarit, jotka oli niiiiin ihanat ettei voinu olla ostamattakaan. Tavallaan voisin harjoitella niillä. Tavallaan. Naiset ymmärtää mistä mä puhun. PAKKOHAN NE OLI OSTAA!! Vai mitä ootte mieltä?

Mä näytän ihmisen mittaiselta nää jalas <3

No niin. Josko sitten tää pläjäys olis tässä. Saatiin tiimipäivällä mietittäväksi miksi mä olisin kiinnostava seurattava? Mikä mun erottaa muista? Mietin, jotta mä erotun pään mitalla (tai sen puutteen mitalla) muista. Toinen mistä ollu puhetta tuttujen kanssa, on se, että mä oon kolmen pienen lapsen äiti ja silti riittävän hullu lähteäkseni tähän, vaikka muutenkin piisaa kiirusta. Se on semmonen asia, mistä mä voisin joku kerta teille rustata. Miten mä saan tän koko paletin pyöriin. Vai saankokaan.. Kuten aiemmin totesinkin niin nyt oon pikkusen tehny töitäkin tähän väliin. Kiirusta piisannu, mutta selvittiin viime viikostaki. 

Töistäpalaaja

 Hyvää alkanutta viikkoa kaikille ja keep it going!

-Tiina-

Ps. Muistakaa instassa tiina.samppala. Sinne tulee päiviteltyä useammin =)

Voi tuska ja ahdistus. Kyllä kotoa ei saisi poistua!!!

Helou!

Nyt on päivää vailla kaksi viikkoa menty Harrin ohjeilla eteenpäin. Mähän oon kaikki tai ei mitään-tyyppi, mutta kyllä nyt on joutunu opettelemaan pikkusen joustavuutta. Syystä että aina ei mee niinku Strömsöössä. 

Aloitin siis torstaina 21.7 toteuttaa Harrin ohjelmia. Salitreenit oon vetäny pilkulleen ja vaikka on jonkun verran tuota salikokemusta takana, niin on aivan niinku ei olisi lihakset ikinä mitään tehnytkään! Tempo, tempo ja tempo! Näin hätäänen ihminen ku minä oon, niin minen mitään hidasteluja harrasta. Ai pitää vai. Okei. Tehään sitte. Ja heti sai oppia, että kun tekee liikkeitä hitaasti ja puhtaasti niin ei se rauta taivukaan samaan tahtiin kun äkäsellä vauhdilla. Viikko meni opetellessa ottamaan liikkeet oikeaan tempoon. Toinen asia: failure. On ennenki tehty failureen, mutta nyt tehtiin FAILUREEN! Kaksi eri asiaa samas paketis. On ollut lihakset ihan hapoilla sitte joka treenin jälkeen, mutta oon ollu ymmärtävinäni, että se on ihan suotavaa.=D

Ruokailu sitten onki se murheen kryyni. Tässä tulee se mun tämän projektin kompastuskivi (POSEERAAMISEN JÄLKEEN!?!??!?!? =D ). Ruuat pitäisi EHDOTTOMASTI olla valmiina, että sitten, kun tuun lasten kanssa tai ilman heitä salilta, niin voisin siirtyä suoraan tankkaamaan ruuan. Noh valitettavan usein näin ei oo päässy käymään vaan ensin ruokin kolme tarvitsevampaa ja sitten kun tunti on siihen asiaan menny, siirryn omieni tekemiseen. Voi kyynel.. Sitte jo ottaa itteäki nuppiin, että miksi, oi miksi mä en oo tehny näitä jo valmiiksi. No mulla on 14kk aikaa oppia tekemään ruokia valmiiksi. Josko edes puolen vuoden päästä olis pikkusen fiksumpi. =)

Siinä on pari kulinaristista kuvaa. (Jep jep.. =D)

Ja sitte se hankala osio. Reissaaminen. Voi poijat, ku meni reisille. Oltiin perheen kanssa viikko sitte kolme päivää Vantaan Flamingossa. Sali oli ihanasti samas rakennukses ja jotten kovin paljoa "pilaisi" lasten reissua, kävin salilla aamulla ennenkuin he heräsivät. 

Edes se ei haitannu, että piti nousta kukonlaulun aikaan treenaan, mutta se syöminen. Taaski. Hyvä esimerkki oli, kun käytiin häthätää syömässä paikallisen huoltoaseman ravintolassa. Fiksusti sanoin, että josko mun kanasalaatin kanan voisi paistaa mahdollisimman vähäisessä öljyssä, kiitos please. No joo, ehkä se kana oli vain lievästi öljytty mutta vähän haista hanuri-fiilis tuli, kun salaatti oli uppokastettu caesar-kastikkeeseen. Siinä kohtaa, nälkä ja harmitustila huomioon ottaen, päätin niellä tappioni ja syödä sen caesar-kastikkeen vähän öljytetyllä kanalla. Juuri noin päin. Syvä huokaus.. Alkaa oppimaan, että todellakin on sanottava ääneen mahdollisimman selvästi artikuloiden, jotta minen saa syödä mitään sontaa vaan auttakee auttakee ja tehkää mulle terveellinen annos! Oppia ikä kaikki. Mietin siinä ekan päivän jälkeen, että mä poistun kotoa seuraavan kerran lokakuussa 2017 enkä silloonkaan kotikylää kauemmaksi, jotta saa tulla kotia syömään. =D

No joo mutta reissu oli kiva. =) Hankalaksi on osoittautunu myös koko ruokamäärän saaminen alas. Ei se etteikö ruoka mulle maistuisi. Trust me, sen mä osaan! Mutta ku nytkin on tässä samassa rytäkässä muutettu, oltu reissus, siivoamas uutta ja vanhaa, siellä ja täällä ja tuolla. Sitte havahtuu, jotta minä pesen illalla hampaita ja aterioita on syömättä. Ja sitte mä niiiiiiin kuulen Harrin äänen, joka ihanaisesti kuiskaa, jotta TEE NIINKU MÄ SANON!!!!! =D Okei, ei Harri mulle varmaan huuda, mutta mä huudan Harrin suulla itelleni niin se ehkä tehoaa paremmin. Nyt on muutto ohi ja koti saatu nätiksi, niin seki tekosyy on poissa ja on otettava ohjelma 100%:sti haltuun. Harri mä hoidan mä hoidan!!

Tässä jotain salifiilistelykuvia kuluneilta kahdelta viikolta. Pääosassahan mulla on yläkroppa, jossa on massan tarvetta. Sitä jumppaillaan 80% ohjelmasta. Miksi kaikki salitypyt näyttää niin ihanan laitetuilta ja freeseiltä salikuvissa? Mä oon aina ihan hiestä märkä, tukka sekaasi ja naama rutus. Toki se taitaa se totuus musta ollaki!!=D

Siinä taas pientä yhteenvetoa kahdesta ekasta viikosta Fitfarmin kisavalmennuksessa. Pientä alkukankeutta, mutta sali toimii ja lihas kiittää! =) Parin viikon päästä pääsen mukaan ekoille Fitfarmin tiimipäiville! Odotan innolla!

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille teille!

-Tipe-

Ps. Instan puolella (tiina.samppala) on elävää kuvaa mun työnäytteistä mavessa ja hauiskäännössä. Toivottavasti mun pt ei katto.. Vois tulla sanomista. =D